Aamuna kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Vei Herra kotiin väsyneen,
otti syliin sairaan ja uupuneen,
hänet Taivaan rauhaan kantoi.
***
Aika ei pysähdy, ja se on suuri siunaus ja lohdutus sille, joka vaikeuksissa kamppailee.
***
Aika on se, joka parantaa haavat niin kauan kyyneleet vuotaa saavat. Ne kuivuvat myöhemmin itsestään ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.
***
Ajan arjen tuolla puolen on lempeä, kukkiva maa;
joka kaiken kivun ja tuskan valoon kirvoittaa.
Seuras taivaasta lempeä katse maan matalan matkaajaa,
ja enkelit saivat käskyn; hänet kotiin jo noudatkaa.
***
Ajan parhaan Hyvä Paimen ties,
pääsi lepoon väsynyt matkamies.
***
Ajatukseni ovat luonasi.
***
Ajatukset ovat teidän luonnanne.
***
Anna rauha silmille,
jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha,
joka yhdistää poisnukkuneen ja meidät,
jotka vielä vaellamme täällä.
***
Askeleet pienet arkana käy,
missä on ukki, ei ukkia näy.
Poissako on vai käymässä lie?
Mihinkä johtaa ihmisen tie?
***
Ehti iltaan elon päivät,
tuli rauha sydämeen,
Taivaan Isä otti vastaan,
matkalaisen väsyneen.
***
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti
luo taivahan Herran.
***
hiljeni sydän kultainen.
Vei Herra kotiin väsyneen,
otti syliin sairaan ja uupuneen,
hänet Taivaan rauhaan kantoi.
***
Aika ei pysähdy, ja se on suuri siunaus ja lohdutus sille, joka vaikeuksissa kamppailee.
***
Aika on se, joka parantaa haavat niin kauan kyyneleet vuotaa saavat. Ne kuivuvat myöhemmin itsestään ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.
***
Ajan arjen tuolla puolen on lempeä, kukkiva maa;
joka kaiken kivun ja tuskan valoon kirvoittaa.
Seuras taivaasta lempeä katse maan matalan matkaajaa,
ja enkelit saivat käskyn; hänet kotiin jo noudatkaa.
***
Ajan parhaan Hyvä Paimen ties,
pääsi lepoon väsynyt matkamies.
***
Ajatukseni ovat luonasi.
***
Ajatukset ovat teidän luonnanne.
***
Anna rauha silmille,
jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha,
joka yhdistää poisnukkuneen ja meidät,
jotka vielä vaellamme täällä.
***
Askeleet pienet arkana käy,
missä on ukki, ei ukkia näy.
Poissako on vai käymässä lie?
Mihinkä johtaa ihmisen tie?
***
Ehti iltaan elon päivät,
tuli rauha sydämeen,
Taivaan Isä otti vastaan,
matkalaisen väsyneen.
***
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti
luo taivahan Herran.
***
Ei lehti itke,
kun se irtoaa puusta.
Katsojan syksy on surullinen.
***
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.
(Aila Meriluoto:Jälkeenpäin)
***
Ei mikään virta ole niin nopea
kuin elämä.
On ilta,
kun ehtii joen ylitse.
***
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
- Aila Meriluoto –
***
Ei pienet sydämemme
ymmärtää voi,
miks´ kultainen
vaarimme otettiin pois.
***
Ei pieni sydän ymmärtää voi,
miks’ isi niin äkkiä otettiin pois.
***
Ei tuskia tunne nyt mummoni kulta.
Pois ne on ottanut Herramme sulta.
***
Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on.
***
kun se irtoaa puusta.
Katsojan syksy on surullinen.
***
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.
(Aila Meriluoto:Jälkeenpäin)
***
Ei mikään virta ole niin nopea
kuin elämä.
On ilta,
kun ehtii joen ylitse.
***
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
- Aila Meriluoto –
***
Ei pienet sydämemme
ymmärtää voi,
miks´ kultainen
vaarimme otettiin pois.
***
Ei pieni sydän ymmärtää voi,
miks’ isi niin äkkiä otettiin pois.
***
Ei tuskia tunne nyt mummoni kulta.
Pois ne on ottanut Herramme sulta.
***
Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on.
***
Elo, onni, lyhyt maallinen,
ilo ikuisuudessa on iankaikkinen.
***
Enkeli hiljaa vierellä kulki,
tarttui käteen silmät sulki,
syliinsä kietoi siivillään.
Kuiskasi hiljaa – lähdetään.
***
Enkeli hänen luokseen nyt tulla saa,
tähtien taakse,
luokse Luojan kun vaeltaa.
Yksin ei hänen tarvitse olla,
luonaan on rakkautemme,
jolla me hänet saatamme
matkalle viimeiselle.
***
Enkeli papan ohi kulki,
hiljaa papan silmät sulki.
***
Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummolle ikuinen.
***
En osaa sanoa sinulle mitään, mutta haluan puristaa kättäsi.En unohda sinua ikinä,
kaipaan sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa
talven sydännä.
Muistan sinua päivästä toiseen,
hymyillen, itkien.
Muistan sinut, rakas.
Ikuisuuden.
***
Hauras hyvä äidin sydän
uupui mielin väsynein,
antoi kesäpäivä tietä,
kantoi rauhaan ikuiseen.
***
Helppo on maata päivätyön tehneen,
rauha on palkka, raatajan parhain.
Eino Leino
***
Herposi käsi auttava, antava,
huoltemme kantaja.
Kiitos, isä, kaikesta.
***
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystävääsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
***
Herran purteen astuessa
myrsky taukoo, tyyni saa,
aamunruskon paistaessa
pursi rannan saavuttaa.
***
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
(Ps.23:1)
***
Herra, opeta meitä tahtoosi
tyytymään silloinkin, kun se
kipeimmin koskee.
***
Herra, sinun kämmenelläsi on
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.
***
Herra Sinun luonasi
on väsyneen hyvä olla.
***
Hiljaa hän sanoi elämälle hyvästi,
hiljaa hän liukui pois luotani.
Kevätpäivän tuuli henkäili
lohduttaen minua surussani,
vieden hänet kauas luotani.
Sinne, missä tuska on poissa.
***
Hiljaa saapui enkeli taivaan,
hellästi irrotti kahleet maan.
Kuljetti sinne missä on rauha,
missä ei tuskaa milloinkaan.
***
Hiljaa sammui silmä rakkaan,
hiljaa katkes kahleet maan.
Hiljaa laskemme äidin rakkaan,
isän vierelle nukkumaan.
***
Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
Luojan suloiseen suojelukseen.
***
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.
***
Hiljeni askel ja sydän uupui.
Herramme näki ja luokseen kutsui.
***
Hiljentynyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.
***
ilo ikuisuudessa on iankaikkinen.
***
Enkeli hiljaa vierellä kulki,
tarttui käteen silmät sulki,
syliinsä kietoi siivillään.
Kuiskasi hiljaa – lähdetään.
***
Enkeli hänen luokseen nyt tulla saa,
tähtien taakse,
luokse Luojan kun vaeltaa.
Yksin ei hänen tarvitse olla,
luonaan on rakkautemme,
jolla me hänet saatamme
matkalle viimeiselle.
***
Enkeli papan ohi kulki,
hiljaa papan silmät sulki.
***
Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummolle ikuinen.
***
En osaa sanoa sinulle mitään, mutta haluan puristaa kättäsi.En unohda sinua ikinä,
kaipaan sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa
talven sydännä.
Muistan sinua päivästä toiseen,
hymyillen, itkien.
Muistan sinut, rakas.
Ikuisuuden.
***
Hauras hyvä äidin sydän
uupui mielin väsynein,
antoi kesäpäivä tietä,
kantoi rauhaan ikuiseen.
***
Helppo on maata päivätyön tehneen,
rauha on palkka, raatajan parhain.
Eino Leino
***
Herposi käsi auttava, antava,
huoltemme kantaja.
Kiitos, isä, kaikesta.
***
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystävääsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
***
Herran purteen astuessa
myrsky taukoo, tyyni saa,
aamunruskon paistaessa
pursi rannan saavuttaa.
***
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
(Ps.23:1)
***
Herra, opeta meitä tahtoosi
tyytymään silloinkin, kun se
kipeimmin koskee.
***
Herra, sinun kämmenelläsi on
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.
***Herra Sinun luonasi
on väsyneen hyvä olla.
***
Hiljaa hän sanoi elämälle hyvästi,
hiljaa hän liukui pois luotani.
Kevätpäivän tuuli henkäili
lohduttaen minua surussani,
vieden hänet kauas luotani.
Sinne, missä tuska on poissa.
***
Hiljaa saapui enkeli taivaan,
hellästi irrotti kahleet maan.
Kuljetti sinne missä on rauha,
missä ei tuskaa milloinkaan.
***
Hiljaa sammui silmä rakkaan,
hiljaa katkes kahleet maan.
Hiljaa laskemme äidin rakkaan,
isän vierelle nukkumaan.
***
Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
Luojan suloiseen suojelukseen.
***
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.
***
Hiljeni askel ja sydän uupui.
Herramme näki ja luokseen kutsui.
***
Hiljentynyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.
***
Hyvän ihmisen elämä jättää
kallisarvoisen muiston
ja hänen poismenonsa suuren surun.
***
Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan kuole sydämestäsi. Niin kauan kuin elät, kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa. – Anja Porio –
***
Hän jätti tuvan tutun,
polut rakkaat ja pihamaan.
Pois riisui arkinutun,
puvun uuden ylleen sai.
Kodin helmasta poistui hiljaa
luo rakkaan Jumalan.
***
Hän kotona on, uusi elämä siellä,
me viivymme hetkisen itkujen tiellä.
***
Hän oli ainoa tähti,
ainoa kauneus,
riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.
(L. Onerva)
***
kallisarvoisen muiston
ja hänen poismenonsa suuren surun.
***
Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan kuole sydämestäsi. Niin kauan kuin elät, kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa. – Anja Porio –
***
Hän jätti tuvan tutun,
polut rakkaat ja pihamaan.
Pois riisui arkinutun,
puvun uuden ylleen sai.
Kodin helmasta poistui hiljaa
luo rakkaan Jumalan.
***
Hän kotona on, uusi elämä siellä,
me viivymme hetkisen itkujen tiellä.
***
Hän oli ainoa tähti,
ainoa kauneus,
riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.
(L. Onerva)
***
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli,
ei häntä enää ole.
(Psalmi 103, uusi käännös)
***
Ikirauhan kutsu kulki,
tuuti uneen uupuneen.
Taivaan Isä hiljaa sulki
silmät siskon väsyneen.
***
Isän kun saatamme helmaan maan,
jää lapsuudesta muisto vaan.
Olet ansainnut levon rauhaisan
ja kiitoksen kauneimman.
***
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli,
ei häntä enää ole.
(Psalmi 103, uusi käännös)
***
Ikirauhan kutsu kulki,
tuuti uneen uupuneen.
Taivaan Isä hiljaa sulki
silmät siskon väsyneen.
***
Isän kun saatamme helmaan maan,
jää lapsuudesta muisto vaan.
Olet ansainnut levon rauhaisan
ja kiitoksen kauneimman.
***
Ja illalla enkeli tarttui
hänen hauraaseen käteensä
ja sanoi, tule,
minä vien sinut kotiin.
***
Jeesus sanoi:
Ei yksikään, joka elää
ja uskoo minuun, ikinä kuole.
***
Joka hetkistä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen,
Sinua kiittäen, Mummo.
***
Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.
***
Jo kutsuivat ehtookellot
niin rakasta kulkijaa,
jäi taakse tutut pellot,
tupa, ranta ja pihamaa.
Kyynelsilmin jäimmme me vielä
tänne aikaan ja maailmaan.
Olet äiti jo tallella siellä,
missä nähdä saa Messiaan.
***
Jonain päivänä tuuli vie pilvet. Aurinko tulee esiin Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.
***
Jo nyt iltakello lyö,
päättyi pitkä päivätyö.
Lepoon hyvään, suloiseen,
Herra kutsui väsyneen.
Jo nyt joutui iltahetki,
päättyi pitkä elonretki,
alkoi rauha paljon vaivatulle,
kiittäen suomme ikilevon sulle.
***
Jo saapui taivaan enkeli, nosti syliin väsyneen,
pois kantoi äidin hiljaa,
vei rannalle rauhan veen,
oli lähtijä valmiina aivan ja odotti noutajaa,
oli avoinna ovi jo taivaan,
jossa rakkaat odottaa,
me jäämme vain kaipaamaan.
***
Jospa voisin sitoa särkevän sydämesi haavoja. Jospa voisin kantaa edes hiukan suruasi. Jospa voisin olla rinnallasi, kun kaipaat ystävää. Mutta tiedä, että rakastan sinua.
***
Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
– Marleena Ansio –
***
hänen hauraaseen käteensä
ja sanoi, tule,
minä vien sinut kotiin.
***
Jeesus sanoi:
Ei yksikään, joka elää
ja uskoo minuun, ikinä kuole.
***
Joka hetkistä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen,
Sinua kiittäen, Mummo.
***
Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.
***
Jo kutsuivat ehtookellot
niin rakasta kulkijaa,
jäi taakse tutut pellot,
tupa, ranta ja pihamaa.
Kyynelsilmin jäimmme me vielä
tänne aikaan ja maailmaan.
Olet äiti jo tallella siellä,
missä nähdä saa Messiaan.
***
Jonain päivänä tuuli vie pilvet. Aurinko tulee esiin Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.
***
Jo nyt iltakello lyö,
päättyi pitkä päivätyö.
Lepoon hyvään, suloiseen,
Herra kutsui väsyneen.
Jo nyt joutui iltahetki,
päättyi pitkä elonretki,
alkoi rauha paljon vaivatulle,
kiittäen suomme ikilevon sulle.
***
Jo saapui taivaan enkeli, nosti syliin väsyneen,
pois kantoi äidin hiljaa,
vei rannalle rauhan veen,
oli lähtijä valmiina aivan ja odotti noutajaa,
oli avoinna ovi jo taivaan,
jossa rakkaat odottaa,
me jäämme vain kaipaamaan.
***
Jospa voisin sitoa särkevän sydämesi haavoja. Jospa voisin kantaa edes hiukan suruasi. Jospa voisin olla rinnallasi, kun kaipaat ystävää. Mutta tiedä, että rakastan sinua.
***
Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
– Marleena Ansio –
***
Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
***
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee.
Ei saavu soutaja venheelleen,
ei lähde vesille verkoilleen.
***
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
Katso, kämmenen leveydeksi
Sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on
Sinun edessäsi niinkuin ei mitään.
Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,
kuinka lujina seisootkin.
(Psalmi 39:6)
***
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
***
Jää hyvästi isä,
oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.
***
Karjalan kunnailta alkanut tie
on kuljettu vanhuuden iltaan.
Nyt päättynyt on elon tie,
valkein siivin enkelit,
hellästi kantain,
sinut taivaan kotihin vie.
***
Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.
***
Kauniina kaartui kulkemas taival,
puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi
taivaan suvista sineä vasten.
(Lea Pohjanpalo)
***
Kauniit olivat yhteiset päivät,
rakkaat muistot jäljelle jäivät.
Kuvasi kultaisen Mummu,
suljemme kätköihin sydämen.
***
Kaunis ilta saapuu ja voimat uupuu
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Herra ja käteen tarttuu,
vie kotiin matkasta väsyneen.
***
Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
nukkua pois kun jo uupunut on.
***
Kera syksyn lehtien,
lähdit, isä, kultainen.
***
Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli äidin mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.
***
Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme, isä, sun muistoas.
– Immi Hellén –
***
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
***
Kiitos Äiti, portilla rajan
on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra, Äitiä kanna,
vihreillä niityilläs levätä anna.
***
Kipu sulaa hiljaisuuden syliin;
maa muuttuu ystäväksi,
ilon lähteeksi ja ihmeen tavoin
avaruus avautuu arkeen.
Pia Perkiö
***
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa:
se päättyi tähän.
***
Kotiin uuteen valkeaan
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
päättyy kulkijan tie.
***
Kotipolku hiljainen odottaa,
nyt turhaan tuttua kulkijaa.
Ovat ahkerat kädet rauenneet
ja päättyneet arkiset askareet.
Me katsomme jälkeen kättesi töiden,
muistaen, kiittäen, ikävöiden.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä,
matkalle, jolla ei tuskaa, ei yötä.
***
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
***
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee.
Ei saavu soutaja venheelleen,
ei lähde vesille verkoilleen.
***
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
Katso, kämmenen leveydeksi
Sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on
Sinun edessäsi niinkuin ei mitään.
Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,
kuinka lujina seisootkin.
(Psalmi 39:6)
***
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
***
Jää hyvästi isä,
oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.
***
Karjalan kunnailta alkanut tie
on kuljettu vanhuuden iltaan.
Nyt päättynyt on elon tie,
valkein siivin enkelit,
hellästi kantain,
sinut taivaan kotihin vie.
***
Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.
***
Kauniina kaartui kulkemas taival,
puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi
taivaan suvista sineä vasten.
(Lea Pohjanpalo)
***
Kauniit olivat yhteiset päivät,
rakkaat muistot jäljelle jäivät.
Kuvasi kultaisen Mummu,
suljemme kätköihin sydämen.
***
Kaunis ilta saapuu ja voimat uupuu
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Herra ja käteen tarttuu,
vie kotiin matkasta väsyneen.
***
Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
nukkua pois kun jo uupunut on.
***
Kera syksyn lehtien,
lähdit, isä, kultainen.
***
Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli äidin mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.
***
Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme, isä, sun muistoas.
– Immi Hellén –
***
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
***
Kiitos Äiti, portilla rajan
on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra, Äitiä kanna,
vihreillä niityilläs levätä anna.
***
Kipu sulaa hiljaisuuden syliin;
maa muuttuu ystäväksi,
ilon lähteeksi ja ihmeen tavoin
avaruus avautuu arkeen.
Pia Perkiö
***
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa:
se päättyi tähän.
***
Kotiin uuteen valkeaan
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
päättyy kulkijan tie.
***
Kotipolku hiljainen odottaa,
nyt turhaan tuttua kulkijaa.
Ovat ahkerat kädet rauenneet
ja päättyneet arkiset askareet.
Me katsomme jälkeen kättesi töiden,
muistaen, kiittäen, ikävöiden.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä,
matkalle, jolla ei tuskaa, ei yötä.
***
Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.
***
Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.
***
Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi sun lähteä pois.
Soi kutsu taivaan niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.
***
Kuljemme nyt kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.
***
Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä.
***
Kuljen taivaan ihanassa metsikössä,
tunnen tuulen hyväilyn poskellani,
mustikan maun huulillani,
sammalpeitteen pehmeyden jaloissani sekä
rakkaat ihmiset vierelläni.
On tullut aika levähtää,
pitkä taival pohjoisen kairoilta
Hämeen viljaville vainioille
on saanut päätöksen.
***
Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa,
siell on tuskat, murheet, taistot tauonneet.
Levon uupuneelle Jeesus luonaan antaa.
Rakkaus kuivannut on kaikki kyyneleet.
***
Kun astuit unen purteen,
se lipui hiljaa rantaan uuteen.
Niin helppo on olla siellä,
ja kevyt kulkea valon tiellä.
***
Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmisvoima mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.
***
Kun Luojamme niittää kypsää viljaa
ja noutaa matkaajan väsyneen,
kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.
***
Kun luopuvat voimat kerran
uni ylle valahtaa.
Se luona elämän Herran
iankaikkisen hengen saa.
***
Kun pitkän elämän elää saa,
voi tyynesti nukahtaa.
Kaikki on valmista, avoin on tie,
Isä Taivaan omansa kotiin vie.
***
Kun vanhuus saapui
niin voimat uupui,
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein,
käteesi tarttui,
vei kotiin äitini väsyneen.
***
Kutsu tää ei tullut tietämättä.
Ovi rauhan maahan
oli kauan raollaan.
Vaan arvaamaton oli
se aamun hetki,
kun enkeli tarttui käteen
väsyneen.
***
Kuulen kuinka linnut laulaa,
kuinka laine loiskuttaa,
katson kuinka aallot kaulaa
sulo saaren rantamaa.
(Kasimir Leino: Sunnuntaina)
***
Kädet ahkerat,
paljon puurtaneet,
lepohon hiljaiseen
ovat vaipuneet.
Sinä antsaitset
kiitoksen kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.
***
Kätes voimakas turvaksi anna,
kun uuvun, nosta ja kanna,
ikirauhaan kerran vie.
***
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.
***
Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.
***
Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi sun lähteä pois.
Soi kutsu taivaan niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.
***
Kuljemme nyt kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.
***
Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä.
***
Kuljen taivaan ihanassa metsikössä,
tunnen tuulen hyväilyn poskellani,
mustikan maun huulillani,
sammalpeitteen pehmeyden jaloissani sekä
rakkaat ihmiset vierelläni.
On tullut aika levähtää,
pitkä taival pohjoisen kairoilta
Hämeen viljaville vainioille
on saanut päätöksen.
***
Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa,
siell on tuskat, murheet, taistot tauonneet.
Levon uupuneelle Jeesus luonaan antaa.
Rakkaus kuivannut on kaikki kyyneleet.
***
Kun astuit unen purteen,
se lipui hiljaa rantaan uuteen.
Niin helppo on olla siellä,
ja kevyt kulkea valon tiellä.
***
Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmisvoima mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.
***
Kun Luojamme niittää kypsää viljaa
ja noutaa matkaajan väsyneen,
kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.
***
Kun luopuvat voimat kerran
uni ylle valahtaa.
Se luona elämän Herran
iankaikkisen hengen saa.
***
Kun pitkän elämän elää saa,
voi tyynesti nukahtaa.
Kaikki on valmista, avoin on tie,
Isä Taivaan omansa kotiin vie.
***
Kun vanhuus saapui
niin voimat uupui,
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein,
käteesi tarttui,
vei kotiin äitini väsyneen.
***
Kutsu tää ei tullut tietämättä.
Ovi rauhan maahan
oli kauan raollaan.
Vaan arvaamaton oli
se aamun hetki,
kun enkeli tarttui käteen
väsyneen.
***
Kuulen kuinka linnut laulaa,
kuinka laine loiskuttaa,
katson kuinka aallot kaulaa
sulo saaren rantamaa.
(Kasimir Leino: Sunnuntaina)
***
Kädet ahkerat,
paljon puurtaneet,
lepohon hiljaiseen
ovat vaipuneet.
Sinä antsaitset
kiitoksen kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.
***
Kätes voimakas turvaksi anna,
kun uuvun, nosta ja kanna,
ikirauhaan kerran vie.
***
Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämessämme.
– Immo Rantala –
***
Lempeästi nukuit pois
muistosi kaunis elää.
***
Lempeä tuuli hänet vei
valkeat taivaat kuiskivat,
tulkaa, enkelit kauneimmat.
***
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämessämme.
– Immo Rantala –
***
Lempeästi nukuit pois
muistosi kaunis elää.
***
Lempeä tuuli hänet vei
valkeat taivaat kuiskivat,
tulkaa, enkelit kauneimmat.
***
Lumivaippa valkoinen,
peittää maan vielä lämpöisen.
Niin äkkiä luotamme lähdit,
ennen kuin syksyn viimeinen lehti
puusta maahan ehti.
Olit nuori, kuin kevään ensimmäinen
perhonen.
Lensit matkan lyhyen, mutta kauniin
kuin kesän kukkanen.
Lunta lisää hiljaa sataa,
suljen oven ja tiedän,
sen vielä avaat.
***
Luoja päättää päivistämme
tietää, tuntee elämämme,
antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.
***
Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.
Lähdit mukaan tähden lennon
olet silti kuiskeessa tuulen hennon,
sillä kauniit muistot eivät kuole koskaan.
***
Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi tummaa tukkaa.
Nosti siivilleen äitimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
isän viereen, tähtien taa,
luokse Jumalan kaikkivaltiaan.
***
peittää maan vielä lämpöisen.
Niin äkkiä luotamme lähdit,
ennen kuin syksyn viimeinen lehti
puusta maahan ehti.
Olit nuori, kuin kevään ensimmäinen
perhonen.
Lensit matkan lyhyen, mutta kauniin
kuin kesän kukkanen.
Lunta lisää hiljaa sataa,
suljen oven ja tiedän,
sen vielä avaat.
***
Luoja päättää päivistämme
tietää, tuntee elämämme,
antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.
***
Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.
Lähdit mukaan tähden lennon
olet silti kuiskeessa tuulen hennon,
sillä kauniit muistot eivät kuole koskaan.
***
Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi tummaa tukkaa.
Nosti siivilleen äitimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
isän viereen, tähtien taa,
luokse Jumalan kaikkivaltiaan.
***
Maan päälle meidät hetkeks tuotu on
säteille rakkauden kypsymään;
nää kasvot, kärventämät auringon,
vain pilvi on, vain siimes yllä pään.
William Blake
***
Maat, metsät hilenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten,
vaikene puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.
***
Me emme tiedä, mit' on elää, kuolla
Niin vähän tiedämme me lapset maan.
Niin korkealla päämme yläpuolla
Kaikk' kohtalomme langat solmitaan.
***
Me kurottaudumme siihen,
mihin ei ymmärrys yllä
ja tahdomme tietää sen,
mitä ei voi tietää;
säkeneet ikuisesta valosta
meissä näin kipunoivat.
Pia Perkiö
***
Menetyksessä myötäeläen.
***
Minä olen ylösnousemus ja elämä,
joka uskoo minuun,
se elää, vaikka olisi kuollut.
(Joh. 11:25)
***
Missä on surua, siellä on pyhäkkö.
Oscar Wilde
***
Miten paljon on hellyyttä kädessä,
joka vilkuttaa jäähyväisiksi.
***
Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.
***
Muisto kaunis
voimaa antaa,
surun raskaan
hiljaa kantaa.
***
Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.
***
Mä vielä tänne jään..
Odota mua siellä minne me kaikki vielä matkataan..
Kun saavun..
Tule minua vastaan..
Etten joudu kulkea sinne yksin..
Etten eksy sillä tiellä..
Ole minun valo sillä viimeisellä matkalla..
Tule vielä uniini..
Kun luokseni tänne enää et voi tulla..
***
Niin elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa.
***
Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.
***
säteille rakkauden kypsymään;
nää kasvot, kärventämät auringon,
vain pilvi on, vain siimes yllä pään.
William Blake
***
Maat, metsät hilenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten,
vaikene puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.
***
Me emme tiedä, mit' on elää, kuolla
Niin vähän tiedämme me lapset maan.
Niin korkealla päämme yläpuolla
Kaikk' kohtalomme langat solmitaan.
***
Me kurottaudumme siihen,
mihin ei ymmärrys yllä
ja tahdomme tietää sen,
mitä ei voi tietää;
säkeneet ikuisesta valosta
meissä näin kipunoivat.
Pia Perkiö
***
Menetyksessä myötäeläen.
***
Minä olen ylösnousemus ja elämä,
joka uskoo minuun,
se elää, vaikka olisi kuollut.
(Joh. 11:25)
***
Missä on surua, siellä on pyhäkkö.
Oscar Wilde
***
Miten paljon on hellyyttä kädessä,
joka vilkuttaa jäähyväisiksi.
***
Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.
***
Muisto kaunis
voimaa antaa,
surun raskaan
hiljaa kantaa.
***
Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.
***
Mä vielä tänne jään..
Odota mua siellä minne me kaikki vielä matkataan..
Kun saavun..
Tule minua vastaan..
Etten joudu kulkea sinne yksin..
Etten eksy sillä tiellä..
Ole minun valo sillä viimeisellä matkalla..
Tule vielä uniini..
Kun luokseni tänne enää et voi tulla..
***
Niin elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa.
***
Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.
***
Niin kauan saimme kulkea yhteistä matkaa.
Nyt täytyy minun yksin matkaa jatkaa.
Nyt askeltes kaikua kuule en,
mutta lohduta Luoja, rukoilen.
Nuku rauhassa rakkaani,
mullassa maan,
sinun verelles kerran viel tulla saan.
***
Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
***
Niin lyhyt on askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kalpea raja
välillä taivaan ja maan.
***
Niin pienet, pienet on piirit maan,
mutt' taivas on suuri ja laaja
ja taivas on tähtinen taaja.
Yks' vaan on taivas,
yks' Jumala vaan,
on jokaisella sielussaan
ja taivas on rauha täytetyn työn.
(Eino Leino)
***
Nuku rauhassa helmassa Jeesuksen.
***
Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.
***
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
***
Nyt tallella on lapsi luona Herran.
***
Näin Taivaan Isä päätti sen,
sydämen lyönnin viimeisen.
Hän kotiin kutsui väsyneen,
onneen ja rauhaan iäiseen.
***
Näin vain ajatelkaa,
olen nukahtanut kevääseen.
Tallettakaa menneen parhaat muistot,
unohtua muiden antakaa.
Kuin ennen voimissain,
te minut muistakaa.
Viimein sinne, missä teitä odotan,
kevein askelin te sinne saapukaa.
***
Oikeita sanoja on
vaikea löytää…
Surussa myötäeläen
***
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui
- se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi
- Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se oi!
(Eino Leino: Oi muistatko vielä sen virren)
***
Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas sitä kuljettaisin.
Auttaisin taakkaa tätä kantamaan,
joka tuli sun sydämees asumaan.
***
Oli olemus vilkas ja valoisa,
oli tunteemme lempeä, syvä,
oli elämäsi lyhyt ja arvokas,
on muistosi kirkas ja hyvä.
***
Olit niin kuin tähdenlento,
lapsukaisemme pieni ja hento.
***
Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämesi jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.
***
On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava
sun otsallesi jää.
Nyt täytyy minun yksin matkaa jatkaa.
Nyt askeltes kaikua kuule en,
mutta lohduta Luoja, rukoilen.
Nuku rauhassa rakkaani,
mullassa maan,
sinun verelles kerran viel tulla saan.
***
Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
***
Niin lyhyt on askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kalpea raja
välillä taivaan ja maan.
***
Niin pienet, pienet on piirit maan,
mutt' taivas on suuri ja laaja
ja taivas on tähtinen taaja.
Yks' vaan on taivas,
yks' Jumala vaan,
on jokaisella sielussaan
ja taivas on rauha täytetyn työn.
(Eino Leino)
***
Nuku rauhassa helmassa Jeesuksen.
***
Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.
***
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
***
Nyt tallella on lapsi luona Herran.
***
Näin Taivaan Isä päätti sen,
sydämen lyönnin viimeisen.
Hän kotiin kutsui väsyneen,
onneen ja rauhaan iäiseen.
***
Näin vain ajatelkaa,
olen nukahtanut kevääseen.
Tallettakaa menneen parhaat muistot,
unohtua muiden antakaa.
Kuin ennen voimissain,
te minut muistakaa.
Viimein sinne, missä teitä odotan,
kevein askelin te sinne saapukaa.
***
Oikeita sanoja on
vaikea löytää…
Surussa myötäeläen
***
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui
- se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi
- Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se oi!
(Eino Leino: Oi muistatko vielä sen virren)
***
Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas sitä kuljettaisin.
Auttaisin taakkaa tätä kantamaan,
joka tuli sun sydämees asumaan.
***
Oli olemus vilkas ja valoisa,
oli tunteemme lempeä, syvä,
oli elämäsi lyhyt ja arvokas,
on muistosi kirkas ja hyvä.
***
Olit niin kuin tähdenlento,
lapsukaisemme pieni ja hento.
***
Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämesi jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.
***
On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava
sun otsallesi jää.
***
On Luojamme kädessä elomme tie,
Hän matkamme määrää ja kotihin vie.
***
On koti niin tyhjä ja hiljainen,
on murhe niin raskas kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin,
sydän itkien hiljaa kaipaa.
On Luojamme kädessä elomme tie,
Hän matkamme määrää ja kotihin vie.
***
On koti niin tyhjä ja hiljainen,
on murhe niin raskas kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin,
sydän itkien hiljaa kaipaa.
***
Onnellinen hän, joka päänsä painaa
iänkaikkisen isän syliin.
– Aleksis Kivi –
***
On taivaan Isä rakkahin,
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin,
ikirauhaan luoksesi kanna.
***
On tilanteita, joissa kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä.
***
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
Psalmi 90
***
Opeta minua tuntemaan kuolema
ja jatkamaan elämääni.
Opeta minua rakastamaan elämää
ja olemaan pelkäämättä kuolemaa.
***
Otan osaa suruusi,
on raskas taakka harteillasi.
Se vaikea varmasti on yksin kantaa,
voit siitä osan minulle antaa.
***
Otan sinua kädestä,
en puhu,
olen vain lähelläsi.
Itken kanssasi,
kunnes jaksat taas hymyillä.
***
Ota syliisi, olen loppuunväsynyt.
Ota syliisi, en muuta pyydä nyt.
Ota hiljaa kämmenelles Jumala,
niin hyvä väsyneen on siihen nukkua.
***
Palaa kynttilä hiljalleen,
ilta pimenee.
Tuska kaivaa rintaa,
koskee, kirvelee.
Kuun valolta lohtua pyydän,
auta poloista.
Yksinäistä kulkijaa,
muiden joukossa.
Suljen silmät kostuneet
ja yhteen käteni liitän.
Pyydän rauhaa sydämeen
ja voimaa jaksamaan.
***
Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
– J.H. Erkko –
***
Päämme nyt painuu, sydän on hiljaa
me nöyrrymme eessä Jumalan.
Hän on noutanut puolison,
mi maahan vaipui,
on auttanut häntä ken matkalle uupui.
Me siunaamme matkasi viimeisen,
tuomme kukkaset kummullesi kiittäen.
***
Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
***
Rakkaan Isän muistoa siunaten
***
Rakkaan Ystävän on aika lähteä Jeesuksen Luo,
Jumala Rauhan, kivuttoman elämän nytten Suo.
Enkelit saattaa Ystaväni Paratiisin tiellä,
Tapaamaan edesmenneitä ystäviään,
Jumalan Ikuista rakkautta näkee Ystäväni Siellä.
maanpäälle jääneitä rakkaita tulee myös näkemään.
Ystävän paikka nyt on Jeesuksen sylissä,
ikuisesti turvassa ei vaivaa sairaudet,
Vain rauha, rakkaus on nyt Hänen Sydämessä.
Ei pelota lääkärit eikä leikkaukset.
Suuret Jumalan halaukset
Ystäväni kaikille lähettää,
kädet ristissä meitä rukoilemaan pyytää ja kiittää.
***
Sanat eivät voi ulottua
surun syvyyteen,
mutta ne kantavat lohdutusta
ja valoa, joka heijastuu
varjojen takaa.
***
Siellä kukkia täynnä on maa,
sydän uupunut levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä,
ei kipua tuskaa taivahan tiellä.
***
Silloinko näen sinut?
Kun on lumi lähtenyt ja kaisla siinä nukkuu,
silloinko näen sinut?
Kun on tähti metsässä ja öinen kuusi valossa,
silloin, silloinko näen sinut?
Kun on suuri hiljaisuus ja kaikki katsovat Jumalaa,
näenkö sinut silloin?
– Irja Hiironniemi –
***
Silmä sammuu;
nukahdat.
Uni ottaa syliin,
niin
hellii kasvot, raukeat
hyvään yöhön,
näkemiin.
***
Sinisen taivaan ääretön syvyys -
kuin Jumalan uskollisuus.
Ihminen Jumalan kämmenellä -
varmasti turvassa.
***
Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
***
sydän uupunut levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä,
ei kipua tuskaa taivahan tiellä.
***
Silloinko näen sinut?
Kun on lumi lähtenyt ja kaisla siinä nukkuu,
silloinko näen sinut?
Kun on tähti metsässä ja öinen kuusi valossa,
silloin, silloinko näen sinut?
Kun on suuri hiljaisuus ja kaikki katsovat Jumalaa,
näenkö sinut silloin?
– Irja Hiironniemi –
***
Silmä sammuu;
nukahdat.
Uni ottaa syliin,
niin
hellii kasvot, raukeat
hyvään yöhön,
näkemiin.
***
Sinisen taivaan ääretön syvyys -
kuin Jumalan uskollisuus.
Ihminen Jumalan kämmenellä -
varmasti turvassa.
***
Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
***
Sinä päätit, veljeni, retken.
Olit valmis, tehnyt työs.
Minä viipynen vielä hetken.
Näkemiin! Minä saavun myös.
– Valto Sara –
***
Sinä rakastit isänmaata,
kotiseutua, luontoa sen.
Sinä kylvit, niitit ja kynnit
työniloa tuntien.
Kunnes kultainen viljapelto
valmistui korjuuseen.
Ja Taivaan Isä kutsui luokseen,
paljon uurastaneen.
***
Soi holvistossa sävel hiljainen
on matka päättynyt,
on aika jäähyväisten.
***
Soitteli tuuli jo kauan meille
suruviestiä hiljalleen.
Herra loi katseensa elämän teille,
pois kutsui sairaan, väsyneen.
***
Sun muistosi kallis ainiaan
jää kauniina mieliin loistamaan.
Sun sydämes kultainen väsyi pois,
mutt’ hyvyytes luonamme iäti ois.
***
Sun poskesi nukka,
suloinen unen kukka,
ripset poskille taipui,
elämä hento haipui.
***
Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.
***
Surun rannalle luo muistot valoaan.
Ei koskaan muistoasi valoisa
jää meiltä unholaan.
***
Surussa myötäeläen
tuleviin päiviin voimia ja
lohtua toivottaen.
***
Suru suunnaton sydämiimme iski
kun pappi matkasi päässä kädet risti.
Tuotti kaipuu suuren pahanolon,
mutta lohdutti tunne läsnäolon.
Sanat suuretkaan eivät sua takaisin tuo,
joten päästämme sinut taivaan Isän luo.
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen
nyt kiitämme hiljaa nöyrtyen.
***
Suuressa surussa
myötäeläen ja
osaa ottaen.
***
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
***
Syksyn saapuessa,
voimien loppuessa,
enkelin siipi kosketti,
luo Taivaan Isän johdatti.
Väistyi vaivat, saapui rauha,
uni kaunis ikuinen.
***
Syvemmin ei suru voi koskettaa,
kun käsi rakkaimman kädestä raukeaa.
Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa hän, niin rakas – läheinen.
***
Sä Herra noudat uupuneen,
käsilläs kannat väsyneen,
viet lepoos iäiseen.
***
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
– Marcus Bäckman –
***
Taivaan enkelten kyliin
sinut luotamme lähetettiin.
Pyhän Jumalan suureen syliin,
käsiin helliin ja rakastaviin.
***
Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä.
***
Taivaan Isä rakkahin,
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin,
ikirauhaan luoksesi kanna.
***
Taivaan suuri Luoja,
anna voimaa päivään uuteen,
salli soutaa uupuneen unten ihanuuteen.
***
Tiedämme,
ettei surua paloiksi saa,
osamme silti tahtoisimme kantaa.
Hiljaa tukea, lohduttaa,
aikaan,
jolloin lohduttomuus katoaa
ja ikävä
ja muistot
sijan saa.
***
Olit valmis, tehnyt työs.
Minä viipynen vielä hetken.
Näkemiin! Minä saavun myös.
– Valto Sara –
***
Sinä rakastit isänmaata,
kotiseutua, luontoa sen.
Sinä kylvit, niitit ja kynnit
työniloa tuntien.
Kunnes kultainen viljapelto
valmistui korjuuseen.
Ja Taivaan Isä kutsui luokseen,
paljon uurastaneen.
***
Soi holvistossa sävel hiljainen
on matka päättynyt,
on aika jäähyväisten.
***
Soitteli tuuli jo kauan meille
suruviestiä hiljalleen.
Herra loi katseensa elämän teille,
pois kutsui sairaan, väsyneen.
***
Sun muistosi kallis ainiaan
jää kauniina mieliin loistamaan.
Sun sydämes kultainen väsyi pois,
mutt’ hyvyytes luonamme iäti ois.
***
Sun poskesi nukka,
suloinen unen kukka,
ripset poskille taipui,
elämä hento haipui.
***
Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.
***
Surun rannalle luo muistot valoaan.
Ei koskaan muistoasi valoisa
jää meiltä unholaan.
***
Surussa myötäeläen
tuleviin päiviin voimia ja
lohtua toivottaen.
***
Suru suunnaton sydämiimme iski
kun pappi matkasi päässä kädet risti.
Tuotti kaipuu suuren pahanolon,
mutta lohdutti tunne läsnäolon.
Sanat suuretkaan eivät sua takaisin tuo,
joten päästämme sinut taivaan Isän luo.
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen
nyt kiitämme hiljaa nöyrtyen.
***
Suuressa surussa
myötäeläen ja
osaa ottaen.
***
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
***
Syksyn saapuessa,
voimien loppuessa,
enkelin siipi kosketti,
luo Taivaan Isän johdatti.
Väistyi vaivat, saapui rauha,
uni kaunis ikuinen.
***
Syvemmin ei suru voi koskettaa,
kun käsi rakkaimman kädestä raukeaa.
Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa hän, niin rakas – läheinen.
***
Sä Herra noudat uupuneen,
käsilläs kannat väsyneen,
viet lepoos iäiseen.
***
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
– Marcus Bäckman –
***
Taivaan enkelten kyliin
sinut luotamme lähetettiin.
Pyhän Jumalan suureen syliin,
käsiin helliin ja rakastaviin.
***
Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä.
***
Taivaan Isä rakkahin,
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin,
ikirauhaan luoksesi kanna.
***
Taivaan suuri Luoja,
anna voimaa päivään uuteen,
salli soutaa uupuneen unten ihanuuteen.
***
Tiedämme,
ettei surua paloiksi saa,
osamme silti tahtoisimme kantaa.
Hiljaa tukea, lohduttaa,
aikaan,
jolloin lohduttomuus katoaa
ja ikävä
ja muistot
sijan saa.
***
Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
***
Tiedänhän sen,
että ymmärrä en,
kuinka suuri on surusi määrä.
Siks’ puhu mä en, siks’ vaikenen,
ettei sanani olisi väärä.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen.
***
Toivon voimia jaksaa läpi
surun pitkän ja pimeän yön.
kohtaamaan kaikkea yksin.
Rohkeutta uskoa aamuun joka joskus koittaa
ja lohtua tiedosta, ettei joudu
Surussasi myötäeläen…
***
Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.
***
Tuli yöstä iäinen.
Sydän muistaa sydämen.
***
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
Aleksis Kivi
***
Tuudita tuuli kypsää viljaa,
tuudita hiljaa, hiljaa.
Taivaan kotiin
uupunut rakkaamma vie.
***
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen.
***
Täällä Pohjantähden alla,
taivas täyttyy purppuralla,
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
– Turkka Malin –
***
Tää muuttomatkasi viimeinen,
vie kuoroon Herran enkelten.
Sen laulun kuulemme sydämiin,
lohdun tuo jäähyväisiin.
***
Uuden elon kirjaan nimes piirtyi,
äänen kuulit, kotiin tulla saat.
***
Vaan sitten, ehtoon suussa,
kun sauna savuaa,
visertää lintu puussa
ja laine nukahtaa.
Mä työnnän airot veteen
ja soudan verkalleen
taivaan valkamaan.
***
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.
***
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
***
Tiedänhän sen,
että ymmärrä en,
kuinka suuri on surusi määrä.
Siks’ puhu mä en, siks’ vaikenen,
ettei sanani olisi väärä.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen.
***
Toivon voimia jaksaa läpi
surun pitkän ja pimeän yön.
kohtaamaan kaikkea yksin.
Rohkeutta uskoa aamuun joka joskus koittaa
ja lohtua tiedosta, ettei joudu
Surussasi myötäeläen…
***
Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.
***
Tuli yöstä iäinen.
Sydän muistaa sydämen.
***
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
Aleksis Kivi
***
Tuudita tuuli kypsää viljaa,
tuudita hiljaa, hiljaa.
Taivaan kotiin
uupunut rakkaamma vie.
***
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen.
***
Täällä Pohjantähden alla,
taivas täyttyy purppuralla,
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
– Turkka Malin –
***
Tää muuttomatkasi viimeinen,
vie kuoroon Herran enkelten.
Sen laulun kuulemme sydämiin,
lohdun tuo jäähyväisiin.
***
Uuden elon kirjaan nimes piirtyi,
äänen kuulit, kotiin tulla saat.
***
Vaan sitten, ehtoon suussa,
kun sauna savuaa,
visertää lintu puussa
ja laine nukahtaa.
Mä työnnän airot veteen
ja soudan verkalleen
taivaan valkamaan.
***
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.
***
Vain hetken sinut tuntea vatsassani sain,
en enempää, sen hetken vain.
Täällä äidillä ja isällä sinua kova ikävä on,
meidän surumme rauhaton, lohduton.
Mutta luona Jumalan, taivaassa siellä,
saat katsella äitiä ja isää elämän tiellä.
Sinut vielä syliini sulkea saan,
ja siinä pitää ainiaan.
Siis odota rakkahin äitiä, isää siellä,
me kohtaamme vielä taivahan tiellä.
***
Vain muistot ja rakkaus jäljellä,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.
***
Vei Herra kotiin jo väsyneen,
elon pitkän kulkea antoi.
Syliin otti sairaan ja uupuneen,
hänet rauhan rantahan kantoi.
***
Viel’ kaipasit kotihin Karjalan,
missä valkeni aamusi koi.
Tuli kutsu luo Isän Taivahan,
siell’ kauniimmin kantelot soi.
***
Vieno tuuli tarttui purjeisiin
ja vei purtesi ihanan siniselle ulapalle
- me jäimme rannalle vilkuttamaan.
***
Voimasi uupui, olit väsynyt niin,
me katsoimme silmiisi sammuviin.
Toivotimme sinulle hyvää matkaa,
sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme silmissä kyyneleitä.
***
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
***
Väistyi vaivat, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.
***
Väsyneenä silmät suljit,
siihen hiljaa nukahdit.
Yli rajan silloin kuljit,
rauhan rannan saavutit.
***
Väsynyt sydän levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.
***
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
(Lauri Viita)
***
Äiti, ansaitset kiitoksen kauneimman,
levon tyynen ja rauhaisan.
***
Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
en enempää, sen hetken vain.
Täällä äidillä ja isällä sinua kova ikävä on,
meidän surumme rauhaton, lohduton.
Mutta luona Jumalan, taivaassa siellä,
saat katsella äitiä ja isää elämän tiellä.
Sinut vielä syliini sulkea saan,
ja siinä pitää ainiaan.
Siis odota rakkahin äitiä, isää siellä,
me kohtaamme vielä taivahan tiellä.
***
Vain muistot ja rakkaus jäljellä,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.
***
Vei Herra kotiin jo väsyneen,
elon pitkän kulkea antoi.
Syliin otti sairaan ja uupuneen,
hänet rauhan rantahan kantoi.
***
Viel’ kaipasit kotihin Karjalan,
missä valkeni aamusi koi.
Tuli kutsu luo Isän Taivahan,
siell’ kauniimmin kantelot soi.
***
Vieno tuuli tarttui purjeisiin
ja vei purtesi ihanan siniselle ulapalle
- me jäimme rannalle vilkuttamaan.
***
Voimasi uupui, olit väsynyt niin,
me katsoimme silmiisi sammuviin.
Toivotimme sinulle hyvää matkaa,
sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme silmissä kyyneleitä.
***
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
***
Väistyi vaivat, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.
***
Väsyneenä silmät suljit,
siihen hiljaa nukahdit.
Yli rajan silloin kuljit,
rauhan rannan saavutit.
***
Väsynyt sydän levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.
***
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
(Lauri Viita)
***
Äiti, ansaitset kiitoksen kauneimman,
levon tyynen ja rauhaisan.
***
Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti