Alhaalla löivät aallot rannan kiviin,
väistyivät takaisin, löivät taas.
Niin ne olivat tehneet niin kauan
kuin vettä oli ollut,
niin ne tekisivät niin kauan
kuin vettä tulisi olemaan.
Ja tämä lakkaamaton liike oli hänelle
kuin sukupolvien nousua ja väistymistä.
Mihin päättyisi tie:
Tulla ja väistyä, elää ja kuolla?
Miksi niin?
Mikä oli sen tarkoitus?
-Vilhelm Moberg-
***
Antakaa vetää, menkää ulos! Viimeiset sanat sopivat vain typeryksille, jotka eivät vielä ole puhuneet tarpeeksi.
-Karl Marx-
***
Aurinko nousee, on kastetta maassa,
aika on herätä, nousta ja lähteä,
kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee,
aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.
-Kari Rydman-
***
Ellet käy ihmisten hautajaisissa, he eivät tule sinun hautajaisiisi.
-Clarence Day-
***
Elämä, halun ja pelon uni,
väistyivät takaisin, löivät taas.
Niin ne olivat tehneet niin kauan
kuin vettä oli ollut,
niin ne tekisivät niin kauan
kuin vettä tulisi olemaan.
Ja tämä lakkaamaton liike oli hänelle
kuin sukupolvien nousua ja väistymistä.
Mihin päättyisi tie:
Tulla ja väistyä, elää ja kuolla?
Miksi niin?
Mikä oli sen tarkoitus?
-Vilhelm Moberg-
***
Antakaa vetää, menkää ulos! Viimeiset sanat sopivat vain typeryksille, jotka eivät vielä ole puhuneet tarpeeksi.
-Karl Marx-
***
Aurinko nousee, on kastetta maassa,
aika on herätä, nousta ja lähteä,
kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee,
aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.
-Kari Rydman-
***
Ellet käy ihmisten hautajaisissa, he eivät tule sinun hautajaisiisi.
-Clarence Day-
***
Elämä, halun ja pelon uni,
kuka sekoittaa tuhkaa veteen?
Pettymys? Väärentäjä, varas, kiero
seuralainen?
Kuolema se ei ole, kuolema on kirkastaja
joka pujottaa langan timantin silmän läpi.
-Eeva-Liisa Mantere-
***
En salli itselleni kuolla ennen kuin hallitus on löytänyt varman paikan maksani hautaamiseksi.
-Phil Harris-
***
Hyvästijätön hetkellä
kuka on yksinäisin - hänkö
joka hyvästellään
elementtien helmaan?
Vai me saattajat
kukin kohdallamme
yksin, irrallamme
maasta, taivaasta, toisistamme?
Kysymyksiä hautajaispäivän iltana
kun talventaitteen sadetuuli
yksitoikkoisella äänellä puhuu
kaiken turhuudesta.
-Lassi Nummi-
***
Hän sanoi kuolevansa nopeisiin naisiin, hitaisiin hevosiin, vääriin kortteihin ja raakaan viskiin.
-Kenneth Rexroth, amerikkalainen runoilija isästään-
***
Ihmisen kuolema on enemmänkin jälkeenjäävien ongelma.
-Thomas Mann-
***
JOSSAIN
kirkkauden aassa
kuljen.
Taakka harteita
ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä
kuin tuuli.
Joka puu
on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.
-Einari Vuorela-
***
Kauan lähetessä kuolemaa
ahdistus ja pelko katoaa.
Kevyt kulkea on rajan yli,
suojeleva putouksen syli.
Hän ken taistelutta siihen jää,
ehkä hän eniten ymmärtää.
Syvemmille lähteneille jo varhain
ehkä joutua on osa parhain.
Ken sen tietää? Sumuun hajoaa
kaikki tieto, minkä tarjoaa maa.
Mutta syvyyksistä syvimmistä
turvan tieto kohoo, viimeisistä:
Kehdon lailla kuilu odottaa,
untuvineen, siihen vaipujaa.
-Saimi Harmaja-
***
Koko kuolema ei tapahdu kuolemamme hetkellä, olemme surkastuneet ateittain jo ennen sitä. Kyky kyvyn jälkeen, harrastus harrastuksen jälkeen, rakkaus rakkauden jälkeen katoaa meidät revitään irti toisistamme kun vielä elämme.
-William Hazlitt-
***
Kuoleman tehtävä on luoda elämään jännitettä, ja mitä enemmän me lisääme yksilön olemassaolon kestoa ja turvallisuutta, sitä enemmän jännitettä me siitä samalla poistamme. Kaikkiin miellyttäviin kokemuksiimme liittyy taso jolla ne aavistuksenomaisesti mutta kauhistuttavalla tavalla muistuttavat kuolemaantuomitun viimeistä ateriaa, kaikun sellaisesta tunteen tiheydestä jonka runoilija kokee tietäessään kohta kuolevansa tai nuori sotilas lähtiessään taisteluun josta tukin palaa.
-John Fowles-
***
Kuolemattomuus on tärkeä sille joka on kuollut
-Tuomas Anhava-
***
Loppu on hiljaisuutta.
-Hamlet-
***
Mies juoksi pakoon kuolemaa. Juoksi pysähtymättä, yötä päivää, juoksi kylien ja kaupunkien läpi, kahlasi jokien poikki, kiipesi vuorille. Aina kun vilkaisi taakseen, näki että kuolema oli kintereillä.
Miehen tukka kävi harmaaksi, hampaat putoilivat suusta: henkeä alkoi ahdistaa ja vauhti hidastui. Mies vanheni.
Kirkkaana syysaamuna mies tuli järvelle. Ranta oli autio. Mies tunti että hänen voimansa olivat lopussa: hän ei jaksanut uida järven yli. Mies katsoi taakseen: kuolemaa ei näkynyt. Miehen mieli sai rauhan. Hän katsoi tyyntä järvenpintaa pitkän tovin. Sulki sitten silmänsä ja kuoli.
-Kai Nieminen-
***
Miksi me iloitseme syntymästä ja murehdimme kuolemaa?
Siksi että kysymys ei ole meistä.
-Mark Twain-
***
Minusta tuntuu... Minä kuolen. Rakastan sadetta. Haluan tuntea sen kosketuksen kasvoillani.
-Katherine Mansfield, viimeiset sanat-
***
Mitä mielettömämpi elämä, sitä sietämättömämpi kuolema.
-Jean-Paul Sartre-
***
Muuan hautakirjoitus:
Ohikulkija,
olin ikä sinä olet
tulet siksi mikä minä olen
rukoilkaamme toistemme puolesta.
-Jerzy Andrzejewski-
***
Muuttopäivän haikeus, kuin katsoisi
puusta alas leijuvaa lehteä.
Minun jota aika on hipaissut
molempiin suuntiin tulee sääli
ihmisten itkuisia kasvoja.
Mies, jolle elämä täällä tarjoili
kovaa työtä ja sotien kauhut ja
vanhuuden päiviksi eukon haukut,
pääsi avarammille vainioille.
Ennen kuin me, kuusi poikaa,
kannamme isäukon hautaan
ja syydämme someroa päälle
nuori pappi lukee
ajatusteni lähtölaskentaa.
Tämä maailma on kylmä kuutamayö.
Ruumiisi viluinen teltta
puitten alla niityn laidassa.
Mielesi teltassa olet sinä.
Elämä yön mittainen
epätodellisessa valonkajossa
koettu aika joka säikäyttää
kiihottaa villitsee puhumaan
kenet mitäkin, ja nukkumaan.
Kuolema heräämisen hetki jolloin
mielesi vetää oviaukon vetoketjun auki.
astuu teltasta lämpimään aamuun ja
katsoo auringonvalossa kylpevää niittyä.
-Asko Laurila-
***
Näen mustaa valoa!
-Victor Hugon viimeiset sanat-
***
Olen onnellinen, että sain pitää pikkuveljeni kädestä hänen kuollessaan ja nähdä hänen silmissään kuoleman euforian.
On nolostuttavaa kuolla ihan yksin, jos on paljon rakastanut elämänsä aikana Siksi soisin itselleni ihan kunniallisen ja häpeämättömän kuoleman, kun sen aika on. Luurankomiehellä on elämäni aikana ollut monta hyvää tilaisuutta Ylipäänsä on melkein ihme, että yhä elän. Miksi ja mitä tarkoitusta varten, sitä en koskaan tule tietämään. Mutta lohdullinen ajatus olisi, että olisin sen tarkoituksen pystynyt toteuttamaan.
-Mika Waltari-
***
En salli itselleni kuolla ennen kuin hallitus on löytänyt varman paikan maksani hautaamiseksi.
-Phil Harris-
***
Hyvästijätön hetkellä
kuka on yksinäisin - hänkö
joka hyvästellään
elementtien helmaan?
Vai me saattajat
kukin kohdallamme
yksin, irrallamme
maasta, taivaasta, toisistamme?
Kysymyksiä hautajaispäivän iltana
kun talventaitteen sadetuuli
yksitoikkoisella äänellä puhuu
kaiken turhuudesta.
-Lassi Nummi-
***
Hän sanoi kuolevansa nopeisiin naisiin, hitaisiin hevosiin, vääriin kortteihin ja raakaan viskiin.
-Kenneth Rexroth, amerikkalainen runoilija isästään-
***
Ihmisen kuolema on enemmänkin jälkeenjäävien ongelma.
-Thomas Mann-
***
JOSSAIN
kirkkauden aassa
kuljen.
Taakka harteita
ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä
kuin tuuli.
Joka puu
on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.
-Einari Vuorela-
***
Kauan lähetessä kuolemaa
ahdistus ja pelko katoaa.
Kevyt kulkea on rajan yli,
suojeleva putouksen syli.
Hän ken taistelutta siihen jää,
ehkä hän eniten ymmärtää.
Syvemmille lähteneille jo varhain
ehkä joutua on osa parhain.
Ken sen tietää? Sumuun hajoaa
kaikki tieto, minkä tarjoaa maa.
Mutta syvyyksistä syvimmistä
turvan tieto kohoo, viimeisistä:
Kehdon lailla kuilu odottaa,
untuvineen, siihen vaipujaa.
-Saimi Harmaja-
***
Koko kuolema ei tapahdu kuolemamme hetkellä, olemme surkastuneet ateittain jo ennen sitä. Kyky kyvyn jälkeen, harrastus harrastuksen jälkeen, rakkaus rakkauden jälkeen katoaa meidät revitään irti toisistamme kun vielä elämme.
-William Hazlitt-
***
Kuoleman tehtävä on luoda elämään jännitettä, ja mitä enemmän me lisääme yksilön olemassaolon kestoa ja turvallisuutta, sitä enemmän jännitettä me siitä samalla poistamme. Kaikkiin miellyttäviin kokemuksiimme liittyy taso jolla ne aavistuksenomaisesti mutta kauhistuttavalla tavalla muistuttavat kuolemaantuomitun viimeistä ateriaa, kaikun sellaisesta tunteen tiheydestä jonka runoilija kokee tietäessään kohta kuolevansa tai nuori sotilas lähtiessään taisteluun josta tukin palaa.
-John Fowles-
***
Kuolemattomuus on tärkeä sille joka on kuollut
-Tuomas Anhava-
***
Loppu on hiljaisuutta.
-Hamlet-
***
Mies juoksi pakoon kuolemaa. Juoksi pysähtymättä, yötä päivää, juoksi kylien ja kaupunkien läpi, kahlasi jokien poikki, kiipesi vuorille. Aina kun vilkaisi taakseen, näki että kuolema oli kintereillä.
Miehen tukka kävi harmaaksi, hampaat putoilivat suusta: henkeä alkoi ahdistaa ja vauhti hidastui. Mies vanheni.
Kirkkaana syysaamuna mies tuli järvelle. Ranta oli autio. Mies tunti että hänen voimansa olivat lopussa: hän ei jaksanut uida järven yli. Mies katsoi taakseen: kuolemaa ei näkynyt. Miehen mieli sai rauhan. Hän katsoi tyyntä järvenpintaa pitkän tovin. Sulki sitten silmänsä ja kuoli.
-Kai Nieminen-
***
Miksi me iloitseme syntymästä ja murehdimme kuolemaa?
Siksi että kysymys ei ole meistä.
-Mark Twain-
***
Minusta tuntuu... Minä kuolen. Rakastan sadetta. Haluan tuntea sen kosketuksen kasvoillani.
-Katherine Mansfield, viimeiset sanat-
***
Mitä mielettömämpi elämä, sitä sietämättömämpi kuolema.
-Jean-Paul Sartre-
***
Muuan hautakirjoitus:
Ohikulkija,
olin ikä sinä olet
tulet siksi mikä minä olen
rukoilkaamme toistemme puolesta.
-Jerzy Andrzejewski-
***
Muuttopäivän haikeus, kuin katsoisi
puusta alas leijuvaa lehteä.
Minun jota aika on hipaissut
molempiin suuntiin tulee sääli
ihmisten itkuisia kasvoja.
Mies, jolle elämä täällä tarjoili
kovaa työtä ja sotien kauhut ja
vanhuuden päiviksi eukon haukut,
pääsi avarammille vainioille.
Ennen kuin me, kuusi poikaa,
kannamme isäukon hautaan
ja syydämme someroa päälle
nuori pappi lukee
ajatusteni lähtölaskentaa.
Tämä maailma on kylmä kuutamayö.
Ruumiisi viluinen teltta
puitten alla niityn laidassa.
Mielesi teltassa olet sinä.
Elämä yön mittainen
epätodellisessa valonkajossa
koettu aika joka säikäyttää
kiihottaa villitsee puhumaan
kenet mitäkin, ja nukkumaan.
Kuolema heräämisen hetki jolloin
mielesi vetää oviaukon vetoketjun auki.
astuu teltasta lämpimään aamuun ja
katsoo auringonvalossa kylpevää niittyä.
-Asko Laurila-
***
Näen mustaa valoa!
-Victor Hugon viimeiset sanat-
***
Olen onnellinen, että sain pitää pikkuveljeni kädestä hänen kuollessaan ja nähdä hänen silmissään kuoleman euforian.
On nolostuttavaa kuolla ihan yksin, jos on paljon rakastanut elämänsä aikana Siksi soisin itselleni ihan kunniallisen ja häpeämättömän kuoleman, kun sen aika on. Luurankomiehellä on elämäni aikana ollut monta hyvää tilaisuutta Ylipäänsä on melkein ihme, että yhä elän. Miksi ja mitä tarkoitusta varten, sitä en koskaan tule tietämään. Mutta lohdullinen ajatus olisi, että olisin sen tarkoituksen pystynyt toteuttamaan.
-Mika Waltari-
***
Olin ikävystynyt sivustakatsoja Elämän kekkereissä.
-Elaine Dundy-
***
On hyvä tietää
että he kaikki
voivat nyt hyvin.
Olen tuuli ja hopeapaju
heidän haudoillaan.
Me soitamme silloin,
kun lankeaa Jumalan varjo.
-Helvi Juvonen-
***
On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi heitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On rauhan maa.
-Saimi Harmaja-
***
Paratiisikertomuksessa on tieto ja kuolema kytketty yhteen. Meidän on tietäessämme tiedettävä myös kuolevamme. Jokaisen tietoisuuteen heränneen ihmisen on siis kyettävä tavalla tai toisella tekemään sovinto loppunsa kanssa.
Korkein tavoite on tietysti kuoleman hyväksyminen elämän järjestykseen kuuluvana. Silloin vasta on ihminenkin syntyvä, jos hän yleensä milloinkaan syntyy. Suvereeni elämä voidaan elää vasta silloin, kun se myönnetään loppunsa uhallakin.
Silloin voitaisiin vapautua myös siitä pelon ja pelottelun myrskystä, jolla ihmiset vaivaavat itseään ja toisiaan. Pelon ja ahdistuksen kokemukset voisivat silloin saada kauneutta ja syvyyttä, ehkä jotenkin Baudelairen säkeen ilmaisemalla tavalla: "Värjöivät viulut takana harjanteiden."
-Väinö Linna-
***
Parempi kuolla seisaalleen kuin elää polvillaan.
-Dolores Ibarrui-
***
Riemulla käy kohti kuolemaas
kuolemasta nousee elo taas.
Katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.
-Lauri Pohjanpää-
***
Siellä on kaunista.
-Thomas Alva Edison, viimeiset sanat-
***
Synnymme orginaaleina, mutta kuolemme kopioina.
-Thomas Thorild-
***
Tukka ja kynnet kasvavat vielä kolme päivää kuoleman jälkeen,
mutta puhelinsoitot ehtyvät.
-Johnny Carson-
***
Unohdettuani
kaiken
kirjasta oppimani,
olin onnellinen.
Suuret luulot
eivät kuulunee
enää minulle.
Viisauden ovella
ei ollut enää
vartiota.
Tuuli tuli
ja
meni.
-Einari Vuorela-
***
Vain sinä kuolet...
Ihmisyksilö on vain tilapäinen pysähdyspaikka niille aineksille jotka aina ovat olleet ja aina tulevat olemaan, asumus jossa elämä levottomalla matkallaan ja eri ilmenemismuotojensa välillä käy lyhyellä vierailulla.
Ihmisyksilön tehtävä evoluution kuluessa on muodostaa silta kaiken menneen ja kaiken tulevan välille. "Suurta ihmisessä on e, että hän on silta eikä päämäärä", Nietzsche julistaa Zarathustran suulla.
Rolf Edberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti