Runoja vuodenajoista

Aina on toivoa. Että muuttolinnut palaavat. Ja kesä. Ja rakkaus. Ja sinä.

***

Auringonsäde kultainen
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen
hiljaa silittää.
– Kevät on tullut, herää jo!
kuiskaa korvaan tuon.
– Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa
kevätelämää.
– Jouluenkeli -54 -

***

-Ensilumi-

Ensilumi maahan satoi;
kaunis, hento valkoinen.
Hiljaa leijui taivaasta,
kuin laulu enkelten.
Iloitsi metsä ja puut,
juhlapuku huurteinen;
peittänyt on alleen sen.
Hetki on aikaa,
olla hiljaa ja viaton.
Puhdas ja valkoinen.

-Annu Valo-  

***

Ens’ kevättären viestin
toi tänne tyttö pikkuinen,
tuo sinisilmä sievin
ja sisko vuokkojen.
Toi sylin kukkakukkuran
ja päivän riemun rikkahan,
nyt hangetkin jo häviää
kun koittaa kevätsää.

***

Helteinen keskikesä
imeä sisäänsä
elämän mesi
tuhansien kukkien tuoksu
On liikuttava vikkelästi
hidas on ihmisen lento!
Kun ruska ryntää
linkoaa tarhuri hunajan
Sadonkorjuu
— näinkö nopeasti?
Anja Porio

***

Hiirenvirna,
hento,
rento,
sinistä ja purppuraa,
palkoveneitä,
tuulen henki,
kesän aalloilla
keinuttaa.
Kukahan
siemenet
syödä saa?

***

Ilta himmenee ikkunan takana
Valot ovat vielä vaiti
Pakkanen ja tuuli valmistautuu talviseen iskuunsa
ja vire herättelee mäntyjen lehmustoja
Sorsat vaakkuivat rannalla
mutta nyt ne ovat jo siirtyneet iltalepoon
Askareet eivat kuulu asuntooni
missä lienevät kaikki
Sormet tanssivat näppäimillä
Yksinäisyys puristaa mehut mielestä
Kieli on kuin kitara
Ainoa ystäväni

***

Jäätyy päivä,
jäätyy maa.
Päivän kajo jo horisontin saa,
siihen pysähtyy ja kohta on jo pimeää.
Jäätyy yö,
jäätyy meri.
Uusi päivä sarastaa,
tullessaan tuo taas valon pimeään.
-Annu Valo-  

***

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.


***

Kevät kultainen nyt tullut on.
Sisällä istuvaiset hullut on.
Kun on puihin tullut lehtiä,
kiire on ja täytyy ulos ehtiä.


***

Kevät lirisee, livertää, vihertää.
Kesä kasvattaa, ruskettaa, polskuttaa.
Syksy – puhaltaa, ujeltaa, paleltaa.
Talvi – jäädyttää, tuiskuttaa, kimaltaa.












 ***

Kevätsää, lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa,
puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi,
puut ja metsät vihannoi.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon herättää.

***

Kevät tuli,
lumi suli,
puro pani,
PULI! PULI!

***

Keväällä hyppään pilven päälle
linnunlaulua kuullemaan,
pistän siellä tuulemaan!

Kesällä uitan varpaitani,
lämpimässä vedessä,
lumme nenän edessä.

Syksyllä haistelen sienihattuja,
sammalmättään päällä,
kuulakkaalla säällä.

Talvella saan tähtiviltin!
Meidän pihaan asti,
lentää lumilasti.

***

Keväällä mitataan aikaa
kissankellon mukaan,
kiirettä ei ole kellään
pahalla päällä ei kukaan.
Kyllä keväällä kelpaa
ihmisenlapsi olla,
kun saa paljain jaloin
juosta vainiolla
ja varpaillakin on lomaa.
Sepä vasta somaa!

***

Keväällä nousee nurmennukka,
kesällä loistaa auringonkukka,
syksyllä sade soittaa lehtiä,
talvella täytyy nukkumaan ehtiä!

***

Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain,
soiton soittivat sunnuntain.

***

Koivu

Tuo kevään koivu alaston
se on kuin neito viaton.
On herännyt se tuntemaan
kuin mahla virtaa suonissaan.
On talven valta taittunut
-kesä jälleen saapunut
Koivukin jo kukoistaa
vihreässä kesämekossaan

Vaan taas kun päivät lyhenee
ja öitten lämpö vähenee
on syksyn henki hyytävä
ja hallaöitten jäätämä.
Nyt uuden värin koivu saa
se ompi kultaa hohtavaa.
Kun myrskytuuli puhaltaa
se lehdet maahan varistaa
on koivu taaskin alaston
vaan ei enää nuori vallaton

On vuoro herra pakkasen,
nyt antaa puku valkoinen.
Nyt huurreharso harteillaan,
koivu uljaana seisoo paikallaan.
Taas myrskytuuli puhaltaa,
ja huurreharson hajoittaa,
on taaskin koivu alaston,
mutt vakaa, tyyni,
elon uurteet kasvoillaan.

***

Koko vuosi

Tammikuussa sää on kylmän vanki,
helmikuussa säkeniä säihkyy hanki,
maaliskuussa tintti laulaa titityyn,
huhtikuussa päivällä voi nähdä kyyn,
toukokuussa puron villi juoksu,
kesäkuussa nuoren suven tuoksu,
heinäkuussa marjamaidon vuoro,
elokuussa lähtevien pääskysien kuoro,
syyskuussa omenien poski punastuu,
lokakuu on tosi ruma kurasuu,
marraskuu se pimeä on vasta,
joulukuu jo juhlii valon lasta.
- Kaija Pakkanen –

***

Kovaa pakkasta TV lupaa,
silti ei kannata jäädä tupaan.
Laitanpa paljon vaatetta ylle,
silloin tarkenen tiedän kyllä.
Luonnossa kyllä kauneutta riittää,
vuoden aikoja siitä voin kiittää.

***

Kuka tänne ensin ehti?
Kehuskeli leskenlehti.
– Minä ensin nostin pään,
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin;
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi;
Minä tulin viimeiseksi.

Joka väri vuorollaan,
kukkimaan saa harmaan maan.

***

Kukka pieni maasta nousi;
kaunis, hento valkoinen.

Hiljaa hyräili puissa tuuli,
kuin laulu taivaan enkelten.

Iloitsi metsä ja puut,
niitty ja muut;
auringon paiste on peittänyt alleen sen.

Hetki on aikaa,
olla hiljaa ja viaton.

Puhdas ja valkoinen,
kuin kevään ensi kukkanen.

ANNU VALO-

***

Lammikon pinta jääpeiton saa,
hiutaleet pilvellä tanssahtaa.
Kun pakkanen rukkasta rummuttaa,
niin kovaksi jäätyy huurteinen maa.
Kun pakkanen tarpeeksi tömistää,
niin lammikon pinnalla vahva on jää.

***

Laskiainen

Narisee hanki alla kenkien pikkuisten.

Paukkuu pakkanen alla puiden valkoisten.

Loistaa taivaalla täysi kuu.

Lumisen mäen huippu, se näkyy jo.

Istuu kelkkaan pikkuinen,

käsissä vantut villaiset.

Lähtee vauhtiin vinhaiseen.

mäenlaskuun iloiseen.

Hymyilee valossa kuutamon,

lapsi lumessa on onnellinen.

-Annu Valo- 

***

Lindu pieni pääskyinen
suven sanoman saattap.
Maskun Hemminki 

***

Lumiukko iltasella,
katselevi kuuta.
Nenä sen on porkkanasta,
kädessä on luuta.

***

Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee,
nysäpiipun, nysäpiipun suuhunsa sulkee.
Olalle he taputtavat ystävää ja veikkaa,
hangella heittävät kupperiskeikkaa!

***

Lunta maassa vähän on,
paju-untuvalla.
Pieni siili piikkinen
nukkuu pajun alla.
Aurinko nyt kurkistaa
pilvipeiton alta,
pieni siili piikkinen
nukkuu pajun alla.
Lumi hiljaa häviää,
sataa kaatamalla,
kevätsade herättää
siilin pajun alla.
– Varpu Lindström -

***

Lunta tulla tupruttaa,
nietoksia kasvattaa.

Kintaat käteen ja ulos meen,
luudalla pienen polun teen.

Lumilyhdynkin rakentelen,
kynttilät lumeen asettelen.

Pimeys jo illan täyttää,
ihanalta piha näyttää. 

***


Mansikka-aamu

Tänä aamuna heräsin
kuumaan ja ihanaan tuoksuun!
Pinkasin heti juoksuun –
ja arvaathan:
löysin ensimmäisen mansikan!

Nuuhkin marjaa ja astelin
nenä taivaissa ahon laitaa:
auringolle ja mansikoille
kesä haista taitaa!
- Hannele Huovi –

***

Minä ajattelen sinua illassa hämärtyvässä.
Sytytän pöydälle kynttilän, aivan kuin
olisit tässä.
Minä ajattelen sinua tuoksussa syksytuulen.
Laulussa muuttolintujen kuiskauksesi kuulen.



***



Niin raikas on aamu kesäinen
ja kaunis laulu lintusen.
Pilvet taivaalla leijailee
ja ilma lämmöstä väreilee.
Tuoksuu kaste heinikossa,
kahisee tuuli metsikössä.
Aurinko säteitä lähettää,
hiljaa me tähän päivään herätään.
Ihanaa kesäpäivää!
ANNU VALO

***

On maassa lunta
ja siilipariskunta
jo nukkuu talviunta.
Näkee unta kuusta
ja hiiren sääriluusta
ja omenapuusta
ja lämpimästä kesästä
sekä somasta käenpesästä.

***

-Perhonen-

Istuu hiljaa niityllä,
auringon paiste kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
heinätupsu peittona.

Aurinko hänet herättää,
kultasäteitä lähettää.
Hän luonamme jälleen on,
kevään ensi perhonen.

Annu Valo-

***

Perhonen

Näin reunassa tien perhosen,
kertoi nimekseen Ilmatar.
Se oli kaikista pienoisin,
mutta kaikkien perhosten kuningatar.
Levitti siipensä aurinkoon
ja niiden sinisyys heijastui.
Upotti värinsä valon huntuun,
kunnes se itseensä rakastui...
Ulla

***

1.Pii paa puu, terve tammikuu!
Nyt on syöty joulupossu,
jalkaan pannaan huopatossu.
Ilma pakastuu, onhan tammikuu.

2. Pii paa puu, terve helmikuu!
Nyt on parhain hiihtokeli,
kaikki lapset lasketteli.
Päivä kirkastuu, onhan helmikuu.

3. Pii paa puu, terve maaliskuu!
Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kissat innostuu, onhan maaliskuu.

4. Pii paa puu, terve huhtikuu!
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Nauraa täysikuu, onhan huhtikuu.

5. Pii paa puu, terve toukokuu!
Heittäkäämme kengät, sukat,
linnut laulaa, kukkii kukat.
Aalto vapautuu, onhan toukokuu.

6. Pii paa puu, terve kesäkuu!
Rannalla on hyttysiä,
kokkoon tehdään syttysiä.
Laulut kantautuu, onhan kesäkuu.

7. Pii paa puu, terve heinäkuu!
Keskikesän lämpimässä
mansikat on kypsymässä.
Marjat punertuu, onhan heinäkuu.

8. Pii paa puu, terve elokuu!
Maamies korjaa pellon viljaa,
kuuhut nousee hiljaa, hiljaa.
Ukko hymysuu, onhan elokuu.

9. Pii paa puu, terve syyskuu!
Omenat on vielä puussa,
Pian ne maistuu lasten suussa.
Makeaksi suu, onhan syyskuu.

10. Pii paa puu, terve lokakuu!
Myrsky riipii lehdet puiston,
viimeisenkin kesämuiston.
Lämmin unohtuu, onhan lokakuu.

11. Pii paa puu, terve marraskuu!
Kohta menee järvet jäähän,
Saappaat jalkaan, myssy päähän.
Nenä punehtuu, onhan marraskuu.

12. Pii paa puu, terve joulukuu!
Päättyy vuoden odotukset,
joulupukki avaa ukset.

***

Puoliksi unesta heräsin,
valkoinen hanki,
puut valkoisen lumen alla taipuu,
lumihiutaleita leijailee,
odotan aurigon säteen kajoavan,
hangen alla herää nukkuna maa,
l.e.a. 

***

Saapassukka. 

Villalankakerä huokaa,jouten tässä olen, 
kunnea huomaa sukkapuikkojen iloisesti helisevän, 
saappaa nurkassa tyhjinä katselee, 
saappaat kuulee sukkapuikkojen helinän, 
iloisena saappaat hymyää, 
kohta sukat saappaat täyttää, 
pääsee kulkeen kartanolle, 
eipä vesi sekä loska haittaa, 
kylmän säänkin iloisena kulkee. 

***

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee, 
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee, 
usvaan utuiseen kietoo maan, 
rauhaan ja puiden havinaan. 
Askel on keveä, ei jälkiä jää, 
niittyvillain taipuu hiljaa pää. 
Sieni hattunsa laskee maahan. 

***

Talitintti hakkaa,
jäistä talipakkaa.
Kylmä on, ei takkaa,
pakkanen ei lakkaa.
Veistää talven patsaan,
lastut lentää vatsaan.

***

Talven ukko, lumiukko,
lunta säkistä heittää.
Jäätä suihin, kylmää luihin,
tienoot lumella peittää.

***

Talvipoika sipsutteli,
lumivarpain hipsutteli.
Lumivillaa ripsutteli,
haituvia hapsutteli.

Nauroi vitivalkein hampain.
Ratsasteli lumilampain,
puitten ali, puitten yli.
Lunta kukkuroillaan syli.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä.
.

Talvi nuuski nurkkapielet,
puhalteli pihamaihin.
Kasvatteli kaikkialle
hyisen harmaan kaihin.
.

Ristiin rastiin pienet jäljet
hangen poikki kulki.
Kylmä ilma ulkosalla
melkein hengityksen sulki.
.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
.

Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki.

-Seija Silvennoinen-

*** 

Tammikuu on pakkasherran,
helmikuu suo hiihtoloman,
maaliskuu jo aurinkoinen,
huhtikuu luo urvun soman!
Toukokuussa koulun loppu,
kesäkuussa valon taikaa,
heinäkuussa kova hoppu,
elokuu on marja-aikaa!
Syyskuu tuopi lapset kouluun,
lokakuussa lehdet putoo,
marraskuu jäät järviin kutoo,
sittenpä jo tullaan jouluun!

***

Tammikuun tuiskuissa tarvitaan auraa,
tuiskuille lumiukko vain nauraa.
Pakkanen punaa posket ja nenän,
auton akku voi tehdä tenän.

Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
kelkka on pullollaan iloista väkeä.
Mäestä kotiin on mukava tulla,
pöydällä odottaa laskiaispulla.

Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.

Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.

Lehti kun puhkeaa jokaiseen puuhun,
tiedät on saavuttu toukokuuhun.
Vappupallo voi päästä karkuun,
siinäpä aihetta katkeraan parkuun.

Vihdoin on kesäkuu, loma ja aikaa,
keksiä yhdeksän juhannustaikaa.
Suomen lippu saa liehua salossa,
juhannusyönä kuulaassa valossa.

Heinäkuun puuhaa on heinän teko, kukas on sankari? -No, unikeko!
Kun Jaakko on heittänyt kylmän kiven,
uimisen iloja on enää hiven.

Elokuun päivinä korjataan viljaa,
syksy lähestyy aivan hiljaa.
Pakkasen pikkuserkku on halla,
hiiviskelee pian kaikkialla.

Kesästä jäljellä on pelkkä muisto,
keltaisen viitan saanut myös puisto.
Syyskuun illoiksi riittää huvia,
muistellaan lomaa ja katsellaan kuvia.

Syksyinen myrsky metsässä ryskää,
lokakuu kuljettaa nuhaa ja yskää.
Ruska värejä maisemaan tuhlaa,
lapset viettävät kurpitsajuhlaa.

Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
hämärän hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,
vilahdus vain - se on kadoksissa.

Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua,
paperin rapinaa, piparin tuoksua.
Enkeli joulun viestiä kantaa,
rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.


 ***


Tammikuu on pakkasherran,
helmikuu suo hiihtoloman,
maaliskuu jo aurinkoinen,
huhtikuu luo urvun soman!
Toukokuussa koulun loppu,
kesäkuussa valon taikaa,
heinäkuussa kova hoppu,
elokuu on marja-aikaa!
Syyskuu tuopi lapset kouluun,
lokakuussa lehdet putoo,
marraskuu jäät järviin kutoo,
sittenpä jo tullaan jouluun!


***

       TIAINEN

Syksyn lintu, tiainen, lentää joka säällä,

tuuli käy ja vettä sataa, mut aina puku päällä.

Siisti takki, keltainen, kravatti on musta,

saappaat kiiltää, oksaan tarttuu, saa aina ihastusta.

Musta lakki, ilman lippaa,pysyy varmaan päässä,

nokan käynti tiuhaa on, jos siemenet on jäässä.

Ei kauan katso samaan suuntaan, on hetki sitä varten,

on ilo nähdä, vähään tyytyy, käy suojaan onnetarten.

                                                       Yks,  Lyytinen

***

Vaikkei vielä paljain silmin voi nähdä
että on syksy, jokin tuulen äänessä saa
minut värähtämään.